Inflaatiokehitys

Inflaatio eli hintojen yleinen nousu on ollut lähes olematonta globaalin finanssikriisin jälkeisenä aikana huolimatta siitä, että keskuspankit ympäri maailmaa ovat laskeneet liikkeelle lisää valuuttaa. Covid-19-pandemia onnistui kuitenkin ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen nostamaan inflaatiovauhtia merkittävästi, ja Ukrainassa käytävä sota on sysännyt liikkeelle uuden vaiheen inflaatiokeskustelussa. Korkealla inflaatiotasolla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia niin yksittäisille kuluttajille kuin koko maailmantaloudelle.

 

Taustaa

Inflaatiolla tarkoitetaan tuotteiden ja palveluiden yleisen hintatason nousua, joka johtaa rahan arvon alenemiseen eli toisin sanoen kuluttajien ostovoiman heikkenemiseen. Inflaatio on monien tekijöiden summa. Vaihtelua voivat aiheuttaa esimerkiksi toimitus- ja kysyntähäiriöistä johtuva tuotantokustannusten nousu, rahatarjonnan muutokset, inflaatio-odotusten vaihdokset taikka nämä kaikki yhdessä.

Nopeasti kehittyvä inflaatio ja deflaatio ovat taloudellisia ilmiöitä, joilla on kielteinen vaikutus talouteen. Tasainen ja hillitty, ennustettavissa oleva inflaatiovauhti kannustaa kulutusta ja sijoittamista, ja inflaatio itsessään on merkki terveestä taloudesta, koska se toimii myös deflaation torjujana. Siksi keskuspankeilla on tarkasti määritellyt inflaatiotavoitteet, jotka ovat noin 2 prosentin luokkaa vuodessa. Niihin yritetään päästä säätelemällä korkotasoja ja rahavirtoja sekä viestimällä tavoitteista. 

Vuosien 2007–2008 globaalin finanssikriisin ja covid-19-pandemian välinen aika oli inflaatiokehityksen näkökulmasta ennennäkemätöntä: korkotasot pidettiin historiallisen alhaisina, vaikka inflaatio oli lähes olematonta. Pandemian vuoksi poliitikot ja keskuspankit tukivat taloutta valtavilla tukipaketeilla. Sota Ukrainassa yhdessä erilaisten toimitusvaikeuksien kanssa nosti inflaatiovauhdin reilusti tavoitteiden yläpuolelle ensimmäistä kertaa vuosiin, mikä myös painosti keskuspankkeja viimeinkin nostamaan korkotasoja. Pääasiallinen syy inflaation kasvuun on energian ja hyödykkeiden hintojen nousu kuluvan vuoden aikana. Pandemian aikana kulutuskysyntä ja säästöt kasvoivat, mikä on antanut yrityksille mahdollisuuden vierittää nousevat kustannukset kuluttajien harteille. 

Inflaation voimakas kasvu on yllättänyt keskuspankit. Erityisesti länsimaissa korkeasta inflaatiosta on tullut suuri huolenaihe. Lyhyen tähtäimen suunnitelma inflaation kuriin saamiseksi on pitkälti kytköksissä energian ja hyödykkeiden hintakehitykseen sekä siihen, kuinka merkittävä osa sysätään kuluttajien taakaksi ja tuleeko hintojen nousu vaikuttamaan myös palkkoihin. Pidemmällä aikavälillä ilmiön etenemiseen vaikuttavat muun muassa sellaiset huomionarvoiset tekijät kuin globalisaation suunnanmuutos, väestökehitys ja hiilestä irtautuminen.  

Vaikutuksia

Korkealla inflaatiolla on sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia. Lyhyellä aikavälillä inflaatiovauhdin kasvu satuttaa tavallisia kuluttajia, koska ostovoima heikkenee rahan arvon alenemisen vuoksi. Pidemmällä välillä korkea inflaatioprosentti saattaa olla jopa hyvä uutinen, kunhan kehitys on ennustettavissa: velkojen reaaliarvo laskee, mikä on muun muassa kodinomistajille hyvä asia. Kuitenkin mikäli keskuspankit nostavat korkotasoja vastatoimena inflaatiokehitykselle ja yksityisen velan korkotaso on vaihtuva, tämä voi tuottaa ongelmia maksukykyyn. Maksukyvyttömyydellä on myös huonoja makroekonomisia seurauksia. 

Sama pätee erittäin velkaantuneiden valtioiden kohdalla. Pitkällä aikavälillä valtionvelan tosiasiallinen arvo tulee laskemaan, mikä voi auttaa velkaongelmien ratkaisussa. Inflaatiokehityksellä on myös vakavia riskejä hallituksille erityisesti euroalueella. Jos inflaatioprosentti nousee, kiinteä korkokanta ei pelasta valtioita kasvavilta korkojenmaksuilta, sillä erääntyvä valtionvelka maksetaan lainaamalla lisää. Pahimmassa tapauksessa tämä koronmaksujen keskimääräinen kasvu voi johtaa esimerkiksi Italian maksukyvyttömyyteen tai euron romahtamiseen. 

Vielä viimeisenä riskinä on se, että inflaatiokierre saattaa riistäytyä käsistä, mikäli keskuspankit eivät pysty nostamaan korkotasoja Ukrainan sodan takia. Inflaatio oli kiihtymässä ympäri maailmaa jo ennen kuin sota syttyi. Massiivinen shokki energia-, resurssi- ja ruokamarkkinoilla voi johtaa samanlaiseen stagflaatioon kuin 1970-luvulla, jolloin sekä korkea työttömyys, heikko kasvu että korkea inflaatio olisivat samanaikaisesti ongelmina. Toinen pahan päivän skenaario on, että luotto keskuspankkien kykyyn hallita inflaatiota heikentyy ja inflaatio-odotuksista tulee hallitsemattomia. Tämä lisäisi epävarmuustekijöitä ja tekisi taloudesta arvaamattoman. Ainoa keino keskuspankeille korjata tilanne olisi tässä tapauksessa aiheuttaa syvä keinotekoinen lama erittäin korkeilla korkoprosenteilla, mikä satuttaisi sekä taloutta että tavallisia kansalaisia tuntuvasti.  

Keskeiset toimijat: keskuspankit, hallitukset.

Skenaariot

Pääkomponenttianalyysissa käytetyt ajurit: 

Globaali fossiilipolttoaineiden saatavuus 
Kulutuskysyntä 
Vaihtoehtoisten polttoaineiden kehitystyö 
Ukrainan sodan eskaloituminen 
Keskuspankkien itsenäisyys 
Inflaatio-odotusten nousu

Skenaario 1: Geopoliittiset jännitteet saavat aikaan inflaatiopiikin ja talouden stagnaation, mutta vauhdittavat vihreää siirtymää

Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin: 

Ukrainan sodan eskaloituminen (maksimaalinen kehitys)
Inflaatio-odotusten nousu (maksimaalinen kehitys)
Vaihtoehtoisten polttoaineiden kehitystyö (maksimaalinen kehitys)
Kulutuskysyntä (keskisuuri kehitys)
Keskuspankkien itsenäisyys (keskisuuri kehitys)
Globaali fossiilipolttoaineiden saatavuus (minimaalinen kehitys)

Pitkittyneen Venäjän ja Ukrainan välisen sodan laajeneminen seisauttaa kaasun, öljyn ja hyödykkeiden toimitukset maailmanlaajuisesti. Globaali polarisaatio ja geopoliittiset jännitteet lisääntyvät samalla, kun autoritaariset öljyntuottajavaltiot järjestäytyvät yhteen samoin kuin demokraattiset maat. Tämä johtaa korkeaan inflaation erityisesti energiahintojen kohdalla, mikä tukahduttaa talouskasvunäkymiä länsimaissa. Keskuspankit eivät yritä hillitä inflaatiota työllisyysasteen kustannuksella, ja länsimaissa korkea velkataso pitää korkojen nostot alhaisina. Seuraa matalan kasvun ja korkean inflaation aikakausi, muttei täyttä stagflaatiota (matala kasvu, korkea työttömyys ja korkea inflaatio), sillä maat pitävät työllisyyttä yllä kotiuttamalla tuotantoa ja vähentämällä riippuvuutta venäläisestä energiasta ja hyödykkeistä. Energian korkeat hinnat kannustavat sijoittamista uusiutuvaan energiaan ja tehokkuuden lisäämiseen, mikä lopulta syö inflaatiopaineita, kun fossiilipolttoaineiden kysyntä laskee ja uusiutuva energia saa aikaan talouskasvua. 

Kehityspolku skenaariossa 1:

2023: Sodan laajemmat vaikutukset lisäävät geopoliittista polarisaatiota. Vähentynyt yhteistyö Opecin kanssa rajoittaa globaalia öljy- ja kaasutuotantoa. Tulevaisuuden suunnitelmat perustaa fossiilittomia talouksia rajoittavat pidemmän tähtäimen sijoituksia maakaasulähteisiin, mikä pitää tuotantokustannukset korkealla ja heikentää talousnäkymiä.

2024: Keskuspankit päättävät olla ottamatta kaikkia toimia käyttöön inflaation kesyttämiseksi. Sen sijaan fossiilipolttoaineista irtautumiselle on valtaisa kysyntä, sillä se on ainoa tapa vähentää riippuvaisuutta haitallisesta energiasta ja pitää työllisyyttä yllä. Mineraalien saatavuus on kuitenkin heikkoa, ja ne ovat kalliita. Korkotasot pidetään alhaalla innovatiivisten materiaalien tutkimus- ja kehitystyön lisäämiseksi. Inflaatio on reilusti yli kymmenen prosenttia.

2025: Saavutetaan uusiutuvan energian kannalta tärkeä materiaaliläpimurto. Akkujen, aurinkopaneelien ja tuulivoiman hinnat putoavat. Vuosikymmenen jälkipuoliskolle laaditaan suunnitelma, jonka avulla voidaan irtautua täysin fossiilipolttoaineista.

2030: Uusiutuvan ja edullisen energian myötä talous kukoistaa jälleen. Perinteisten energiantuottajavaltioiden voimavarat heikkenevät, mikä lopulta parantaa globaalia yhteistyöhenkeä ja ihmisoikeuksia. 

Skenaario 2: Globaalien paineiden lieventyminen normalisoi inflaation ja talouden suhdannevaihtelun

Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin: 

Globaali fossiilipolttoaineiden saatavuus (maksimaalinen kehitys)
Keskuspankkien itsenäisyys (maksimaalinen kehitys)
Kulutuskysyntä (suuri kehitys)
Vaihtoehtoisten polttoaineiden kehitystyö (minimaalinen kehitys)
Inflaatio-odotusten nousu (minimaalinen kehitys)
Ukrainan sodan eskaloituminen (minimaalinen kehitys)

Sodan vaiheittainen laantuminen lievittää globaaleja jännitteitä ja tekee talouden suhdannevaihteluista hallitumpia. Ukraina pakottaa Venäjän vetäytymään sen alueilta, ja rauhansopimus näyttää olevan mahdollisuuden rajoissa. Energian hinnat ja globaali kauppa alkavat palautua normaalille tasolle tuotannon kasvun ja uudelleenjärjestelyjen myötä. Korotetut korkotasot vaikuttavat kulutuskysyntään ja lainoihin, mutta eivät rajoita taloustoimintaa merkittävästi. Kysyntä kasvaa tasaista vauhtia, mikä yhdessä parempien toimitusketjujen kanssa pudottaa lopulta hintoja. Joillain sektoreilla saadaan aikaan kohtalaisia palkankorotuksia, jolloin palkkojen nousu ei vaikuta liikaa kuluttajahintoihin. Näiden seikkojen ansiosta useimmat keskuspankit onnistuvat hallinnoimaan finanssimarkkinoita onnistuneesti. Terve inflaatio saadaan palautettua seuraavalle vuosikymmenelle, mutta investoinnit uusiutuvaan energiaan pysyvät alhaisina.  

Kehityspolku skenaariossa 2 

2023: Venäjän epäonnistumiset Ukrainan sodassa johtavat vallanvaihtoon kotimaassa, mitä seuraa Venäjän vetäytyminen Ukrainasta. Tämä kohentaa markkinoiden ilmapiiriä ja globaalin kaupan näkymiä. Talous alkaa kasvaa, ja korkotasot vaikuttavat inflaation hidastumiseen.

2024: Inflaatiotasot palautetaan terveelle 2 prosentin tasolle. Talous on nousussa. Energiaa ja mineraaleja on taas runsaasti saatavilla.

2025: Mineraalien hyvä maailmanlaajuinen saatavuus tukee tuuli- ja aurinkovoiman käyttöönottoa. Innovaatioita ei kuitenkaan tueta, sillä öljy ja kaasu ovat edullisia. Tämä johtaa rajallisiin edistysaskeliin materiaaleissa ja näin myös hitaaseen vihreään siirtymään.

2030: Inflaatiotasot pysyvät keskuspankkien tavoitteiden rajoissa vuosikymmenen vaihteeseen saakka. Tutkimustyö satojen turvaamiseksi ilmastonmuutoksen ja säävaihteluiden varalta lisää ruokaturvaa ja vähentää riskiä inflaatiopiikeille tulevaisuudessa.

Skenaario 3: Liikaelvytys saa aikaan kysyntäpuolen inflaation jyrkän nousun

Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin: 

Inflaatio-odotusten nousu (maksimaalinen kehitys)
Kulutuskysyntä (maksimaalinen kehitys)
Globaali fossiilipolttoaineiden saatavuus (maksimaalinen kehitys)
Vaihtoehtoisten polttoaineiden kehitystyö (keskisuuri kehitys)
Ukrainan sodan eskaloituminen (keskisuuri kehitys)
Keskuspankkien itsenäisyys (minimaalinen kehitys)

Energiamarkkinat toipuvat, mutta liialliset tuet saavat kysyntäpuolen inflaation karkaamaan käsistä. Ukrainassa käytävästä sodasta tulee jäätynyt konflikti. Pakotteet pidetään yllä Venäjää kohtaan, mikä johtaa globaaliin muutokseen kaupassa Euroopan maiden luopuessa täysin venäläisestä energiasta ja hyödykkeistä. Samanaikaisesti korkeat tuotot energiamarkkinoilla kannustavat öljy- ja kaasutuottajia lisäämään tuotantoa, mikä vuorostaan tekee siirtymästä mahdollisen. Koska hallitukset pelkäävät lamaa aikana, jolloin globaalit jännitteet vallitsevat, päätetään lisätä kulutusta ja sijoituksia vihreään energiaan samalla, kun keskuspankkeja painostetaan elvyttämään taloutta työpaikkojen luomiseksi. Hyödykkeiden markkinat kärsivät yhä toimitusketjujen pullonkauloista, jotka yhdessä käsistä riistäytyneen kysynnän kanssa lietsovat inflaatiota. Keskuspankit ovat vastahakoisia nostamaan korkotasoja, ja hallitusten menot ja tuet ovat aivan liian korkealla tasolla. Inflaatio ja inflaatio-odotukset pysyvät ylhäällä vuosikymmenen loppuun saakka. 

Kehityspolku skenaariossa 3: 

2023: Kumpikaan osapuoli ei pysty ottamaan otetta Ukrainassa käytävästä konfliktista saatikka julistamaan voittoa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että sota pitkittyy. Korkotasot pidetään alhaalla, jotta talouden luisuminen lamaan saadaan estettyä. Samaan aikaan länsimaiset hallitukset kasvattavat menojaan ja sijoittavat vihreään siirtymään stimuloidakseen talouskasvua ja työllisyyttä.

2024: Energiamarkkinoilla sopeudutaan vallitsevaan tilanteeseen ja tuotanto kasvaa. Markkinat ovat yhä silti osittain lamaantuneet, ja suuri osa tärkeistä mineraaleista on varattu maiden omaan käyttöön. Inflaatio kasvaa massiivisten tukien ja toimitusketjuvaikeuksien takia.

2025: Inflaatio on yhä reilusti yli kymmenen prosenttia. Keskuspankit yrittävät viimein hillitä sitä varovaisilla korkotasojen nostoilla. Inflaatio-odotukset kuitenkin pysyvät korkealla.

2026: Energian hinnat tulevat alas, mutta uusiutuvan energian kannalta kriittiset mineraalit ovat yhä harvassa ja kalliita. Näin uusiutuvaan energiaan sijoittamiselle ei ole juurikaan kannustusta. Hallitukset muuttavat strategioitaan ilmastonmuutoksen suhteen ja painottavat nyt sopeutumista. Ylielvytetty talous on uusissa ongelmissa inflaation pysyessä yhä korkeana. 

Skenaario 4: Inflaatio johtaa pitkäaikaiseen stagnaatioon

Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin: 

Keskuspankkien itsenäisyys (maksimaalinen kehitys)
Ukrainan sodan eskaloituminen (suuri kehitys)
Vaihtoehtoisten polttoaineiden kehitystyö (suuri kehitys)
Globaali fossiilipolttoaineiden saatavuus (minimaalinen kehitys)
Inflaatio-odotusten nousu (minimaalinen kehitys)
Kulutuskysyntä (minimaalinen kehitys)

Keskuspankkien aggressiivinen taistelu suhdannevaihteluiden hillitsemiseksi johtaa pitkittyneeseen nollakasvun vaiheeseen. Venäjän ja Ukrainan välisen sodan kiihtyessä ja sen vaikutusten levitessä kansainvälinen yhteistyö heikkenee ja pakotteet rajoittavat tärkeiden hyödykkeiden kuten energian, viljan ja mineraalien tuotantoa ja vientiä. Tämä ajaa hintoja ylös ja lisää tuotantokustannuksia maailmanlaajuisesti. Keskuspankit yrittävät saada inflaation kuriin keinolla millä hyvänsä, jotta hinnat saataisiin taas vakaiksi. Nopeasti toteutetut korkojen nostot saavat aikaan kuluttajien rahankäytössä suuren taantuman, jota elvytyspakettien poissaolo vain pahentaa entisestään. Valmistuskustannukset pysyvät korkeina ja taloudellinen toiminta vähenee. Keskuspankit normalisoivat ohjauskorkoja erittäin hitaasti. Näin globaali tuotanto putoaa ja inflaatio päättyy viimein lamaan. Inflaation tasaantumisen lisäksi inflaatio-odotukset pysyvät alhaalla loppuvuosikymmenen ajan. Tässä tapauksessa vallitsee maailmantaloudessa siis samanaikaisesti pitkä matalan kasvun ja inflaation aikakausi, joka muistuttaa Japanin menetettyä vuosikymmentä 1990-luvulla. 

Kehityspolku skenaariossa 4:

2023: Venäjän taktiikat sodassa Ukrainaa vastaan muuttuvat armottomammiksi maan yrittäessä pitää kampanjaansa yllä. Lännessä Venäjän toiminta tuomitaan ja poliittinen paine eristää maa täysin kasvaa. Inflaatio on yhä nousussa, eikä vaiheittain toteutetuilla korkotasojen nostoilla tunnu olevan vaikutusta. Keskuspankit päättävät jatkaa toimia, kunnes inflaatio pysähtyy, mikä puskee monet taloudet laman rajamaille. 

2024: Venäjällä sopeudutaan elintason putoamiseen paremmin kuin lännessä, jossa apua Ukrainalle aletaan vähentää kotimaisen painostuksen ja taloushuolien edessä. Julkinen velka on aivan liian korkealla tasolla, eikä elvytykseen ole varaa. 

2027: Inflaatio on lähes olematonta. Korkotasot lähestyvät taas nollaa hitaasti, mutta kulutus, sijoitukset ja kasvu ovat yhä pysähtyneitä. 

Lisää tietoa


ilmiot-sivu-banneri