Ympäristövastuullisuus liiketoiminnassa: kikkakolmosista järjestelmälliseen parantamiseen

Ympäristövastuullisuudesta on tullut keskeinen tekijä kaikille yrityksille, jotka pyrkivät pitkän aikavälin menestykseen. Asiakkaat, lainsäädäntö ja sisäiset riskit kaikki painottavat sen merkitystä. Silti vaihtoehtojen vertailu voi tuntua usein haastavalta. Valitsemmeko kierrätetyn vai kierrätettävän? Keskitymmekö tuotantoon vai kestävyyteen? "Kaikkeen", sanovat jotkut. "Yksi asia kerrallaan", sanovat toiset.

Resurssit ovat kuitenkin rajalliset, joten väärän valinnan tekeminen johtaa auttamatta huonompiin tuloksiin. Tässä vaiheessa mittarit astuvat kuvaan. Oikeiden mittareiden valitseminen ja niiden seuraaminen realistisesti on avain yrityksen ohjaamiseen kohti kestävämpiä käytäntöjä.

Se, miksi mittaamme, vaikuttaa siihen, mitä meidän tulisi mitata

Motivaattorit kestävyyden tavoitteluun voivat olla joko sisäisiä tai ulkoisia. Kun ulkoiset tekijät ohjaavat yrityksen toimintaa, tulevat mittarit määrätyiksi yrityksen ulkopuolelta. On tärkeää ymmärtää mittareita koskevat rajoitukset.

Otetaan esimerkiksi kasvihuone­päästöjen raportointi. Päästöjen ilmoittamisesta on tullut lähes normi (ainakin kohdan 1 ja 2 kohdalla) ja lisäksi yhä useammat yritykset ovat liittyneet ilmasto­toimien hankkeisiin, kuten Science Based Targets Initiative (SBTI). Kasvihuone­päästöjen mittari on selkeästi määritelty (kg CO2e), samoin kuin sen mittaamistapa (yleensä Greenhouse Gas Protocol), jolla tulos saadaan tarkkojen säädösten mukaisesti.

Ulkoisten mittareiden etuna on niiden yksin­kertaisuus: kaikki on valmiiksi määriteltyä. Haittapuolena on, että kun mittareita on useampia, ne eivät usein sovi yhteen keskenään. Jos kasvihuone­kaasuja tulee seurata SBTI:n sekä lain­säädösten vuoksi, joudutaan niitä toden­näköisesti käsittelemään osittain erillään, koska kahden mittarin välillä voi olla risti­riitaisuuksia.

Sisäiset tekijät taas keskittyvät muutoksen aikaan­saamiseen. Mitä lähempänä mittarit ovat työn­tekijöiden päätöksiä ja mitä selkeämpiä ne ovat, sitä suurempia ovat niiden vaikutukset. Jos näin ei ole, kestävyys­tavoitteet muuttuvat "taas yhdeksi lisähommaksi". Sen sijaan oikein asetetut mittarit näyttävät työn­tekijöille tarkalleen, kuinka paljon parannusta kukin päätös ja toimenpide tuo, mikä motivoi heitä jatkamaan.

Tällaisten mittareiden haittapuolena on, että niiden valitseminen vaatii syvällisempää ymmärrystä, eikä yksi ainoa mittari välttämättä kuvaa kaikkea tarvittavaa. Ihmisten vaikutukset ympäristöön ovat moninaisia: kasvihuoneilmiö, raaka-aineiden ehtyminen, makean veden käyttö, ekosysteemien heikkeneminen jne. Tiede määrittää ihmisen toiminnan vaikutuksen kussakin ilmiöissä (ns. vaikutuskategoriat) ja kokoaa ne vaikutusten arviointimenetelmiin (impact assessment methods). On yleistä valita yksi tai useampi arviointimenetelmä ohjaamaan yrityksen toimintaa. Niiden systemaattisena mittaus­tapana pidetään elinkaari­arviointia (Life Cycle Assessment).

Esimerkiksi yrityksessä voidaan alkaa mittaamaan Global warming potentiaalia (GWP) ja vedenkäytön vaikutuksia sekä yksittäisiä arvoja, kuten EU:n tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutusten laskemiseen käytettävää Environmental Footprint -metodia. Menetelmien valinnan tulisi perustua asiakkaisiin, sidosryhmiin, vaikutus­mahdollisuuksiin, lainsäädäntöön jne. Nykyinen eurooppalainen lain­säädäntö (esim. Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) pyrkii laajentamaan vastuuta kaikkiin merkittäviin kategorioihin, mutta jotkut niistä saavat selvästi enemmän huomiota.

Mitä lukujen takana piilee

Mittauksen rajoitusten ymmärtäminen on tärkeää kaikille mittareille, mutta erityisesti, kun puhutaan kestävyydessä. Ihmiset yllättyvät usein kuinka paljon kestävyys­mittareissa on sisäistä vaihtelua. Otetaan esimerkkinä ilmaston­muutos ja sen mittari, hiilidioksidi­ekvivalentti­tonni (kg CO2e). Ensinnäkin, termi ekvivalentti tarkoittaa sitä, että muut kasvihuonekaasut on yhdistetty yhdeksi yksiköksi International Panel on Climate Change (IPCC) säännöllisesti julkaisujen raporttien ansiosta. Nämä luvut voivat kuitenkin muuttua tieteen edetessä. IPCC tarjoaa myös monia muita mittareita, joita ei usein näe. Niihin sisältyy eri aika­perspektiivejä ja menetelmällisiä variaatioita.

Tämä tarkoittaa käytännössä, että tietyn mitatun molekyylin vaikutus voi vaihdella sen mukaan, miten mittaus­menetelmä on määritelty. Toisin sanoen vaikka menetelmä antaa arvion siitä, kuinka suuri vaikutus tietyn päästön osalta on, todellinen vaikutus voi olla pienempi, suurempi tai jopa olematon. Kuitenkin, keskimäärin, menetelmän antama luku on paras mahdollinen arvio kuvaten vaikutusta mahdollisimman tarkasti. Näin ollen vaikka yksittäiset arvot voivat vaihdella, menetelmä tarjoaa yleensä luotettavan yleiskuvan siitä, miten päästöt vaikuttavat ilmastoon.

Edellisen lisäksi täytyy huomioida, että kaikki arvioinnit perustuvat malleihin, mikä aiheuttaa lisävaihtelua. Kuten tilasto­tieteilijä George Box tunnetusti sanoi: "Kaikki mallit ovat väärässä, mutta jotkut ovat hyödyllisiä." Kun arviointeja lasketaan, on luonnollista tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat arviointien tuloksena saatuihin lukemiin. Vaihtelun vähentämiseksi meidän on huomioitava mahdollisimman montaa siihen vaikuttavaa tekijää. Tämä voidaan varmistaa sääntöjen ja ennalta määrättyjen datankäsittelymallien avulla.

• Data: Mittaukset tiettyjen materiaalien, toimittajien, prosessien jne. osalta. Yksi yleinen esimerkki ovat toimittajien vaikutukset, jotka kattavat monesti n. 65-95 % kokonaisvaikutuksista. On tärkeää, että näille mittareille on luotettavat lähteet, jotta ei tarvitse mutuilla tai arvailla tietojen oikeellisuutta.
  
  
• Säännöt: Miten mallit rakennetaan, mitä arvoja seurataan, miten vaikutukset allokoidaan prosessien välillä jne. On tärkeää viestiä noudatettavista säännöistä ja standardisoida prosessit, jotta mittaustulokset pysyvät johdonmukaisina.

Jotkin tuotteet ovat Environmental Product Declaration (EPD) alaisia, eli niiltä vaaditaan tuotteen ympäristövaikutuksia selittävä ympäristötuoteseloste. Tällöin tuotteelle on olemassa erityiset tuoteryhmäohjeet (Product Category Rules, PCR), joita tulee noudattaa arvioitaessa tuotteiden ympäristövaikutuksia.

Vaikka toimimallasi alalla ei olisikaan vakiintuneita standardeja, on tärkeää, että yrityksesi kehittää omat ohjeensa ja tarjoaa työkalut, jotka tekevät ympäristövaikutusten arvioimisesta ja mittaamisesta helpompaa ja tarkempaa.

Hyviä työkaluja tähän ovat yhteistyöhön perustuvat organisaation hiilijalanjäljen laskentatyökalut ja elinkaariarviointityökalut tuotekohtaisille hiilijalanjäljille.

Mittarien integroiminen organisaatioon

Mittarit muuttavat abstraktit vastuullisuustavoitteet konkreettisiksi, mitattaviksi tavoitteiksi ja tarjoavat selkeän etenemissuunnitelman yrityksille. Mittarien käyttö auttaa organisaatioita tulemaan kestävämmiksi monin eri tavoin: tunnistamalla ongelmakohtia, asettamalla vastuullisuustavoitteita, suunnittelemalla ympäristöystävällisempiä tuotteita, mahdollistamalla toimittajien yhteistyön sekä parantamalla läpinäkyvyyttä ja viestintää.

Kun maailman tietoisuus ympäristö- ja sosiaalisen vastuun merkityksestä kasvaa entisestään, tulee vastuullisuusmittareiden rooli kestävien liiketoimintapäätösten tekemisessä vain korostumaan. Omaksumalla mittarit kompassikseen yritykset voivat suunnistaa kohti vastuullista tulevaisuutta ja luoda pitkäaikaista arvoa itselleen, sidosryhmilleen ja koko planeetallemme.

_____________________

Blogi on kirjoitettu alun perin englanniksi ja käännetty suomeksi.