Talouden trendit – millä kohti vuotta 2023?

Monessa johtoryhmässä ja hallituksessa harjoiteltiin kenties ensimmäistäkin kertaa skenaariotyöskentelyä. Kaivettiin siis esille niitä makrotason muutoksia markkinoissa ja maailmassa, mitä voitiin vain nähdä, ja arvioitiin, miten ne vaikuttavat omaan toimintaan.

Pandemia-aika muutti pysyvästi meidän monien tapaa työskennellä – ja sitä kautta myös johtamisen keinoja. Monet olivat pakotettuja oppimaan uutta, sopeutumaan ja toisille se taas avasi ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Kuitenkin voidaan todeta, että pääosin tästä ajasta selvittiin kunnialla. Toki markkinoille jäi haasteitakin, kuten ongelmat logistiikassa ja ympäri maailmaa vaivaava komponenttipula. Moni teknologiatuotteita valmistava yhtiö on varmasti miettinyt, olemmeko olleet liian riippuvaisia Kiinasta ja sen kyvykkyydestä palvella muun maailman tarpeita kriisin aikana.

Juuri, kun tilanne oli normalisoitumassa, ja monissa yhtiöissä uskallettiin katsoa luottavaisemmin tulevaan ja oltiin palaamassa – terminä ärsyttävyyteen asti toistettuun – ”uuteen normaaliin”, tuli vastaan helmikuu 2022. Heräsin tuona torstaisena talviaamuna kello 4:40 outoon tunteeseen, että jotain on pahasti pielessä ja jotain pahaa on tapahtunut. Ajattelin, että pitää vielä nukkua, sillä edessä oli työntäyteinen suunnittelupäivä.

Nukkuminen ei kuitenkaan onnistunut, joten päätin pitkän sängyssä pyörimisen jälkeen avata uutiset ja ryhtyä perehtymään uusimpiin tapahtumiin. Se mitä näin ja luin ei pitänyt olla mahdollista. Sota Euroopassa meidän elinaikanamme! Emmekö ole oppineet mitään? Ilmeisesti emme. Skenaariotyössä pohdituista vaihtoehtoisista kehityskuluista huolimatta olivat harvassa ne ihmiset, jotka näkivät tämän ilmiselvän tapahtumaketjun päätyvän hyökkäyssotaan aivan meidän naapurissamme. Ennemerkit olivat kuitenkin nähtävillä jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Vähintäänkin reilun viikon ennen hyökkäystä.

Tästä tullaan ennustamisen vaikeuden yhteen elementtiin: Tunnistan ainakin itsessäni toimintamallin, jossa helposti sivuutan negatiiviset mahdollisuudet ja keskityn positiivisiin. Tämä on varmasti monille tyypillinen toimintatapa ja saatamme kokea jopa raskaaksi kuunnella niitä, jotka nostavat epämiellyttäviä ongelmia ja niiden mahdollisuuksia esille.

Oppi itselleni oli, ettei negatiivisiakaan vaihtoehtoja saa ainakaan liian nopeasti sivuuttaa. Perehtyminen ja varautuminen myös epämiellyttäviin skenaarioihin on paikallaan, vaikka ne kuulostaisivat kuinka utopistisilta tahansa. Tämän opin pyrin säilyttämään, sillä tunnistan itsestäni, että olen varmasti poikkeuksellisen vahvasti positiivisiin mahdollisuuksiin painottuva persoona. Jos minulle olisi vuosi sitten sanottu, että meidän tulee varautua sotaan Euroopassa, olisin sen sivuuttanut aika nopeasti tarpeettomana vouhotuksena tuomiopäivän mahdottomista skenaarioista. Mutta eipä sitä kukaan nostanut esiin. Ehkä meidän olisi hyvä oppia laajemminkin tätä skeptisyyttä?

Miten toimintaympäristön muutokset ovat vaikuttaneet talouteen ja sitä kautta yhtiöihin?

Taloudellinen ympäristö, jossa tämän kaiken jälkeen elämme, on poikkeuksellinen. Takanamme on historiallisen pitkä alhaisten korkojen jakso. Ennen loppuvuotta 2021 EKP oli nostanut ohjauskorkoaan edellisen kerran heinäkuussa 2011. Tämä on historiallisen pitkä ajanjakso, jolloin yrityksillä on ollut mahdollisuus tehdä suuriakin riski-investointeja voimakkaalla velkavivulla, sillä rahan kustannus on ollut lähellä nollaa. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen reaalikorot ovat pysytelleet nollassa ja negatiivisina aina vuoteen 2022 asti (Kuvio 1).

Kuvio 1: Reaalikorkojen kehitys.
 
Olemme eläneet siis pitkälti yli 10 vuotta kestäneen jakson, jossa rahan hinta on ollut olematon. Se on mahdollistanut pientenkin yhtiöiden tehdä suuriakin investointeja velkavivulla. Lisäksi viime vuosien aikana ja vielä lähivuosinakin Euroopan markkinoille syydetään ennätysmäärä rahaa, joita tuovat mm. EU:n rahoituskehys ja NextGenerationEU. Esimerkkeinä mainitut yksin tuovat jo 2018 miljardia euroa.

Taloutemme on siis paisunut ja velkaantunut valtavasti viime vuosien aikana, mikä on mahdollistanut ennennäkemättömän, mahdollisesti myös epäterveen, taloudellisen kehityksen yrityksille ja eri sijoituskohteille. Vaarallista on, että tätä on voitu edistää voimakkaalla velkavivulla ja se on ollut, varsinkin yrityksille, erittäin houkutteleva mahdollisuus. Toisaalta turvanamme on ollut aikaisempaa vahvempi ja vakaampi pankkisektori.

Covidin ja Ukrainan sodan tuomien epävarmuuksien vaikutukset taloudessa ovat edelleen läsnä, eikä esimerkiksi komponenttipulan aiheuttamat hinnannousut ja toimitusviiveet ole näillä näkymin helpottamassa kovinkaan pian. Inflaatiotason nousu on nostanut tarvetta koronnostojen ohjaavalle vaikutukselle, mikä nostaa investointien hintaa yrityksille. Muita markkinoiden epävakauteen liittyviä tekijöitä voidaan katsoa olevan esimerkiksi FTX:n ajautuminen yrityssaneeraukseen, jonka vaikutukset osuvat varmaan suorinten kryptomarkkinoihin. Seuraava kysymysmerkki markkinoilla voi olla kiinteistöpuoleen sijoitusten kestävyys, joiden vaarantumisella olisi huomattavia vaikutuksia koko talouteen.

Kryptomarkkinoiden tilanne kokonaisuutena näyttää kuitenkin vakaalta. Suurimmat häiriöt näyttävät linkittyvän FTX:n romahdukseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että kyse on yksittäisen toimijan epäeettisestä ja ehkä jopa rikollisesta toiminnasta, eikä siis itse kryptovaluuttoihin liittyvistä ongelmista tai riskeistä.

Kiinteistöjen tilanne on mutkikkaampi. Korkojen nousu syö kiinteistöjen arvostuksia. Perinteisesti kiinteistöt ovat olleet hyvin inflaatiolta suojattuja sijoituksia, sillä vuokrat ovat inflaatiokorotettavia. Yhtiöiden tarve investoida toimitiloihin on kuitenkin muuttunut ja sen vaikutuksia voi olla vaikea arvioida. Ei tiedetä, kuinka merkittävästi liike- ja varsinkin toimistohuoneistojen kysyntä tulee vielä muuttumaan, ja onko tällä jossain vaiheessa vaikutusta vuokratasoihin. Maallikkona voi vain ihmetellä lukuisia tyhjiä toimitiloja, ja pohtia, kuinka pitkään tilanne voi jatkua ilman vaikutusta vuokriin.

Miten yhtiöiden olisi syytä varautua tulevaan?

Toisena toimena on varmistaa ajoissa pääsy lisälikviditeettiin, mikäli vaikeammat ajat koittavat. On siis syytä neuvotella tai varata valmiiksi riittävän suuri kassabufferi käyttöön. Tämä voidaan toteuttaa lainasitoumuksilla tai tililimiiteillä pankista. Turvallisena voidaan pitää normaalin käyttöpääoman (1–3 kk burn rate) lisäksi 1–4 kk burn raten suuruista lisärahoitusmahdollisuutta. Tämä mahdollistaa yhtiössä harkittujen päätösten tekemisen ja tarpeellisten muutosten läpiviennin toiminnan sopeuttamiseksi kriisin aiheuttamaan uuteen tilanteeseen.

Nämäkään eivät tietysti poista tarvetta kyetä tekemään oikea-aikaisesti koviakin päätöksiä. Tärkeää on myös huomioida, että lainarahoituksen saannin kriteerit ovat jo kiristyneet ja lainarahoitusten käsittelyajat  pidentyneet. Sijoittamisessa parhaassa asemassa ovat varmasti ne toimijat, jotka eivät ole liian riippuvaisia velkarahoituksen saannista. Ne, kenellä on omaa likviditeettiä käyttää sijoituskohteisiin, pystyvät poimimaan parhaat kohteet mahdollisen kiristyneen taloustilanteenkin keskellä.