Yhteiskuntavastuu määritellään tavallisesti itsesääteleväksi liiketoimintamalliksi, jonka kautta yritykset ovat toimistaan vastuullisia itsensä ja sidosryhmiensä lisäksi myös yleisellä yhteiskunnallisella tasolla. Nykyään yhteiskuntavastuuta odotetaan yrityksiltä erityisesti kehittyneissä talouksissa. Tulevaisuudessa vahva sitoutuminen yhteiskuntavastuuseen saattaa saada aikaan rohkeaa yritysaktivismia tai taloudellista lokalisointia. Yhteiskuntavastuuta saatetaan alkaa velvoittamaan myös laissa. Toisaalta se voi kadota tyystin kartalta, mikäli sääntöihin perustuva maailmanjärjestys heikkenee riittävästi.
Yhteiskuntavastuun osa-alueita on olemassa useita: ympäristövastuu eli kestävä kehitys ja ympäristövaikutusten tarkastelu, eettinen vastuullisuus, hyväntekeväisyyshankkeet sekä taloudellinen vastuu. Yritykset saattavat harjoittaa näistä yhtä tai useampaa. Vastuuperiaatteita noudattamalla yritysten on mahdollista saada monia hyötyjä, joihin lukeutuvat muun muassa julkisuuskuvan parantaminen, työntekijöiden moraalin kohentaminen ja säästöt toimintakustannuksissa.
Yhteiskuntavastuu nähdään yhä enemmän yritysten perusvelvoitteena. Erityisesti ehtyvät luonnonvarat ja kuluttajien kestävien ratkaisujen kysyntä painostavat yrityksiä omaksumaan yhteiskunnallisesti vastuullisia toimintatapoja. Kritisoijien mielestä yhteiskuntavastuulla yritetään määritellä uudelleen voittoa tavoittelevien yritysten vastuualueet tai toteuttaa viherpesua. Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan aina totta. Vuonna 2022 menestyksekkään ulkoiluvaateliike Patagonian perustaja siirsi yhtiön hyväntekeväisyysjärjestön nimiin, jotta sen tuotot ohjattaisiin jatkossa taisteluun ilmastonmuutosta vastaan. Teko vaikuttaa aidolta – ja sangen mittavalta – sitoutumiselta vastuullisuuteen, sillä se tuottaa mahdollisesti noin 100 miljoonaa dollaria vuodessa yleishyödylliseen tarkoitukseen.
Keskeiset toimijat: EU, pienyritykset, yhtiöt, kuluttajat, kuluttajien painostusryhmät, työntekijät, valvojat, sidosryhmät, Patagonia.
Pääkomponenttianalyysissa käytetyt ajurit:
Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin:
Yhteiskuntavastuu nousee valtavirran ilmiöksi liiketoiminnassa suhteellisen vapaaehtoisesti. Sen käytäntöihin sisältyy yhä enemmän vapaaehtoista erittäin ennakoivaa yritysaktivismia, mikä vahvistaa näkemystä yksityisistä yrityksistä hallituksia ja lainsäätäjiä kykenevämpinä ja tehokkaampina toimijoina muun muassa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen saralla. Perinteisiä yhteiskuntavastuun periaatteita aidosti omaksuvat yritykset, jotka ottavat toiminnallaan kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin, saattavat kokea, että niiden brändi, toimitusjohtaja tai muu johtohenkilöstö nähdään lähes sankarillisina yhteiskunnan tukipilareina ja sosiaalisen muutoksen ajureina. Tämä antaa näille toimijoille huomattavaa vaikutusvaltaa, jota ne käyttävät yleisesti katsottuna hyveellisesti, hyväntahtoisesti sekä tulevaisuuteen suuntautuneemmin julkisen sektorin aloitteisiin ja politiikkaan verrattuna.
Kehityspolku skenaariossa
Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin:
Lokalisoinnista muodostuu yhteiskuntavastuun keskeinen komponentti, mikä kiihdyttää globaalia siirtymää kohti hajautetumpaa taloudellista järjestelmää. Yhteiskuntavastuuta harjoittavat ja siihen uskovat yritykset pitkälti tuomitsevat käytännöt, jotka siirtävät tuotantoa ulkomaille ja hyödyntävät sikäläistä halpaa työvoimaa tai luontoa vastuuttomasti. Ympäristövastuun myötä tuotanto ja toimitusketjut sijaitsevat useammin lähempänä markkina-alueita ja loppukäyttäjiä. Tuotannon ja logistiikan automaatio sekä tekoälyjärjestelmät ovat suosittuja sijoituskohteita, joiden avulla ylläpidetään ja lisätään toimintojen paikallistamista. Tuotannon kotiuttaminen luonnollisesti vähentää halvan työvoiman kysyntää nousevissa talouksissa.
Kehityspolku skenaariossa
Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin:
Sääntöihin perustuvan yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmän kansainvälinen asema heikkenee, mikä vaikuttaa kielteisesti myös kansainväliseen yhteistyöhön kestävyyden ja yhteiskuntavastuun saralla. Alueelliset konfliktit ja kauppasodat lisäävät poliittista, sosiaalista ja taloudellista epävarmuutta sekä yleistä epäluottamusta. Vallitseva ilmapiiri saattaa sysätä valtioita turvautumaan protektionismiin ja omien kansalaisten suosimiseen taikka aggressiiviseen sääntelyyn purkamiseen, jolloin sosioekonominen epätasa-arvo mitä luultavimmin myös kasvaa. Niin kuluttajat kuin yrityksetkin saattavat suhtautua yhteiskuntavastuun periaatteisiin välinpitämättömästi tai pessimistisesti, koska ne vaikuttavat idealistisilta ylellisyyksiltä, joihin yhteiskunnalla ei ole varaa. Varakkaat ja vaikutusvaltaiset yritykset, kuten epäliberaalien hallintojen kanssa yhteistyötä tekevät monikansalliset yhtiöt, saattavat saada suuria tuottoja täysin piittaamatta yhteiskuntavastuusta.
Kehityspolku skenaariossa
Tämän skenaarion tärkeimmät ajurit on listattu arvioidun vaikutuksen perusteella vahvimmista heikoimpiin:
Useimmissa kehittyneissä talouksissa yritysten yhteiskuntavastuun noudattamista ei enää pidetä vapaaehtoisena itsesääntelyn muotona vaan pikemminkin kansainvälisesti ja laillisesti täytäntöön pantuna sitovana lakina, mikä lisää valtioiden rajat ylittävää yritysvahingonkorvausvastuuta. Euroopan ja Pohjois-Amerikan kaltaisilla alueilla suuryritykset ovat lain mukaan velvollisia julkaisemaan vuosittain kestävää kehitystä tai yritysvastuuta koskevia raportteja sekä osoittamaan olevansa täysin valmiita mahdollisiin oikeudenkäynteihin tai tutkimuksiin yritysten yhteiskuntavastuun osalta. Näin ollen yrityksille, joilla on kansainvälistä toimintaa maissa, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta – esimerkiksi autoritaaristen hallintojen alaisissa maissa – voidaan määrätä ankaria seuraamuksia, mikä pitkälti estää liiketoiminnan laajentamisen tällaisissa paikoissa.
Kehityspolku skenaariossa