Työmarkkinoilla paikkansa vakiinnuttaneen Y-sukupolven siirtyminen johtoasemiin tuo huomattavia ja nopeita muutoksia työ- ja organisaatiokulttuureihin. Vanhat ja tehottomat johtamistavat ja hallintokäytännöt joutuvat väistämään, kun uusi sukupolvi tarttuu ohjaimiin.
Tietyn sukupolven ajattelua ja arvoja muokkaavat yhdessä koetut suuret muutokset ja tapahtumat. Näiden vaikutus on kaikkein suurin niin kutsutun herkän ikävaiheen aikana, joka on usein 15 - 19 –vuotiaana. Tällöin muotoutuu käsitys esimerkiksi siitä, mikä on hyvää ja pahaa, ja näkemys omasta paikasta maailmassa.
Y-sukupolveksi määritellään useimmiten 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella syntyneiden ikäluokat, jotka ovat varttuessaan kokeneet muun muassa ilmaisten elektronisten palvelujen yleistymisen, sosiaalisen median nousun ja 9/11 terrori-iskut. Y-sukupolvelle työ ei ole koko elämä. Heille palkka sekä työn kautta tuleva arvostus ja identiteetti eivät merkitse niin paljon kuin ne merkitsivät edeltäneille sukupolville. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sukupolvi olisi työelämän kannalta edeltäjiään huonompi. Asia on monessakin mielessä jopa päinvastoin. Y-sukupolvi on itseohjautuva ja joustavuutta vaativa joukko, joka on erittäin sitoutunut siihen, että tehtävät suoritetaan hyvin. Heitä ei johdeta ylhäältä päin, vaan arvoilla ja osallistumalla sekä palkitsemalla.
Tällä hetkellä jo suurin osa Y-sukupolvesta on siirtynyt koulumaailmasta työmarkkinoille ja vakiinnuttanut siellä paikkansa. Vuonna 2025 Y-sukupolvi on kokonaisuudessaan työmarkkinoilla, sillä tuolloin sukupolven nuorin ryhmä on täyttänyt jo 30 vuotta ja vanhin puolestaan 45 vuotta. Y-sukupolven edustajat vaikuttavat johtoasemissa samanaikaisesti, kun seuraava Z-sukupolvi on aloittaa suuren työmarkkinoille siirtymisensä.
Työmarkkinoiden periaatteet muuttuvat joustavampaan suuntaan hyvin nopeasti, kun Y-sukupolven edustajia nousee johtaviin asemiin kaikilla sektoreilla. Uusi johtajasukupolvi haastaa turhat byrokraattiset siilot ja vanhat käytännöt, jotka tehokkuuden sijaan ovat johtaneet tehottomuuteen, työmotivaation kadottamiseen, näennäistekemiseen ja päällekkäiseen työhön. Monista vallitsevista ja hierarkkisista johtamistavoista luovutaan, ja turhissa kokouksissa kahvittelemisen kulttuurista tulee historiaa. Tuloksellisuuden arviointi sekä näkemys työ- ja vapaa-ajan käytöstä muuttuvat olennaisesti.