Perinteisiin malleihin nojaava tehokkuusajattelu, hidas ja hierarkkinen kommunikointi sekä tiedon panttaamisen perustuva vallankäyttö eivät enää toimi sekasortoisessa ja yhä hajanaisemmassa maailmassa (VUCA). Organisaatioiden on muokattava toimintaansa yhä ketterämmäksi, mikä tarkoittaa tehokasta verkostojen hyödyntämistä, joustavuutta pienissä tiimeissä, jaettua tavoitekuvaa sekä kevyttä hallinto- ja päätöksentekorakennetta. Samoin yhä tärkeämmäksi nousee nopea ideointi ja ideoiden ketterä toteuttaminen sekä monipuolinen, reaaliaikainen ja läpinäkyvä tietojen vaihto kaikilla organisaation tasoilla.
Jäykän rakenteen omaavat organisaatiot, joissa informaatio leviää hitaasti, ovat melkein varmasti häviäjiä tulevaisuuden nopeasti muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Sekä johtajien että työntekijöiden täytyy mukautua jatkuvasti kehittyviin vaatimuksiin ja työskentelytapoihin.
Osana ketteryytensä parantamista, organisaatio saattaa lopettaa työnkuvia, jotka ennen ovat tuoneet haltijalleen arvostusta. Tämä saattaa johtaa huomattavaan vastustukseen siinä vaiheessa, kun vanhoja rakenteita aletaan korvata uusilla.
Sekä työn itsensä rajat että työhön liittyvien roolien rajat hämärtyvät sitä mukaa, kun työ alkaa yhä enemmän keskittyä pieniin, jatkuvia informaatiovirtoja hyödyntäviin ad hoc-tiimeihin. Työaika alkaa myös yhä suuremmassa määrin sekoittua vapaa-aikaan, ja selkeä “virka-aika” tulee monin paikoin jäämään historiaan.
Jatkuva mukautumisen tarve saattaa tuottavuuden kasvun ohella johtaa myös stressiin ja epävarmuudentunteisiin. Mikäli työelämä on jatkuvassa muutoksessa, yksilön turvallisuudentunne saattaa järkkyä. Tämä puolestaan voi heijastua negatiivisesti muille elämän osa-alueille.