Neurodiversiteetti viittaa neurologisten eroavaisuuksien ymmärtämiseen ihmisaivojen normaaleina variaatioina. Tarkkaavaisuus-, ylivilkkaus- ja lukihäiriöt sekä autismi eivät ole itsessään häiriöitä, vaan osoitus ihmisväestön neurologisesta monimuotoisuudesta. Hiljattain lisääntynyt tietoisuus ja ymmärrys neurodiversiteetistä on rohkaissut organisaatioita kartoittamaan keinoja, joiden avulla neurologisesti poikkeavat ihmiset saadaan mukaan työvoimaan.
Termin ”neurodiversiteetti” toi esille 1990-luvun lopulla sosiologi Judy Singer, joka ajoi neurologisesti poikkeavien ihmisten hyväksyntää ja yhtäläisiä oikeuksia. Neurodivergentin näkemyksen mukaan ei ole olemassa ”normaaleja” tai ”terveitä” mieliä tai aivoja eikä ”korrektia” neurokognitiivista toimintamallia. Sen sijaan hyväksytään, että kaikki ihmiset eroavat neurokognitiivisten kykyjen suhteen, aivan kuten sukupuolellinen, etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus hyväksytään. Kun tietoisuus neurodiversiteetistä kehittyy, erilaisia neurologisia ”häiriöitä” pidetään yhä vähemmän hoitoa vaativina sairauksina. Tämän sijaan niitä käsitellään enemmänkin erilaisina luonteenpiirteinä ja luonnollisina aivojen eroavaisuuksina, jotka vaikuttavat siihen, miten opimme asioita ja prosessoimme tietoa.
Tällä hetkellä neurologisesti poikkeavat eli neurodivergentit ihmiset ovat usein työttömiä. Monilla työpaikoilla vallitsevat stigmat, puutteellinen tieto ja ymmärrys sekä riittämätön infrastruktuuri, kuten toimistotilat ja johtamisrakenteet, ovat aiheuttaneet neurologisesti erilaisesti kehittyneiden ihmisten sulkemisen pois työelämästä. On kuitenkin alettu ymmärtää, että neurodivergenteillä ihmisillä on myös tiettyjä vahvuuksia. Esimerkiksi ihmiset, joilla esiintyy tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä (ADHD), saattavat kokea asioiden organisoinnin haastavaksi, mutta toisaalta he ovat tavallisesti erittäin intohimoisia, yritteliäitä sekä luovia. Lukihäiriöiset taas pystyvät havainnoimaan tietynlaista visuaalista tietoa paremmin kuin muut. Savantismi on erityislaatuinen periytyvä poikkeavuus. Siinä ihmisillä, joilla esiintyy erilaisia keskushermoston kehityshäiriöitä, kuten autismia, on myös jokin poikkeava lahjakkuus, vaikka heidän sosiaaliset taitonsa ovat yleensä puutteelliset.
Tällaiset taidot voivat olla hyödyksi tietyissä työtehtävissä. Tämän merkille panneet organisaatiot sovittavat aktiivisesti neurodivergenttejä henkilöitä heille sopiviin työpaikkoihin. Tämän trendin oletetaan vahvistuvan tulevaisuudessa, kun tietoisuus neurodiversiteetistä lisääntyy.
Neurodiversiteetti on ihmisten monimuotoisuuden olennainen esiintymismuoto, mutta silti neurodivergenttejä ihmisiä ennakoivasti palkkaavien yritysten määrä on yhä suppea. Neurodivergenttien ihmisten täytyy usein antaa poiketa totutuista käytännöistä, ja se vaatii tukea työnantajilta ja kollegoilta. Neurodivergenttien yksilöiden tuomiin ainutlaatuisiin hyötyihin jo havahtuneet yritykset saavat kilpailuetuja monilla alueilla, kuten tuotteliaisuudessa, innovoinnissa ja luovuudessa. Neurologisesti kirjava työvoima voi tarjota uusia näkökulmia yhtiöiden yrityksissä tuottaa arvoa.
Henkilöstöhallinnossa neurodivergenttien ihmisten palkkaamista edesauttavien puitteiden rakentamisesta tulee uusi vakiokäytäntö. Työpaikkojen lisäksi neurodiversiteetin ymmärtäminen ja hyväksyntä kouluissa, yhteisöissä ja kaikissa muissa konteksteissa parantaa kaikkien ihmisten huomioon ottamista. Monimuotoisuus ja tasapuolinen, ketään syrjimätön kohtelu ovat nyt pakollisia elementtejä eivätkä enää vain mukavuuksia. Syrjimättömyys ja sallivuus ovat tällä hetkellä ja tulevaisuudessa avaimia minkä tahansa organisaation menestykseen.