Kehittyneissä maissa vallitseva kapitalistinen talousjärjestelmä saattaa kriisiytyä tulevina vuosina. Negatiivistenkin korkojen riittämättömyys talouskasvun synnyttämiseen, lähes kaiken varallisuuden karkaaminen erittäin pienelle omistajaryhmälle, keskiluokan kapeneminen ja kurjistuminen, monin paikoin negatiivinen reaaliansiokehitys, kasvava taloudellinen epävarmuus sekä luonnon kannalta kestämättömät toimintatavat voivat johtaa siihen, että kapitalismi nykyisessä muodossaan käy mahdottomaksi.
Pelkästään voittojen maksimoimiseen tähtäävää kapitalistista talousmallia on kritisoitu poliittisen vasemmiston piirissä ainakin yli sata vuotta. Nykyisin vasemmistolainen kritiikki on ottanut pääoman vallan ohella agendalleen yhä vahvemmin myös kapitalismin ympäristön kannalta kestämättömät toimintatavat. Tätä melko uutta vihervasemmiston agendaa kutsutaan usein demokraattiseksi ekososialismiksi.
Kun puhumme nykyisen kapitalismin kriisistä, ei asian ytimenä ole niinkään demokraattisen ekososialismin esittämä kritiikki, vaan oikeistolaiseksi miellettyjen tahojen asiantuntijapiirien sisältä kumpuava huoli järjestelmän perustavanlaatuisesta kestävyydestä. Yhä useammat talousoppineet ja kansainväliset taloudelliset organisaatiot ovatkin alkaneet peräänkuuluttaa kapitalismin uutta käynnistystä hyvin uudelta pohjalta.
Selkeitä merkkejä, miksi vallitsevan järjestelmän katsotaan kulkevan kohti vääjäämätöntä loppuaan, on monia: edes negatiiviseksi laskettu korkotaso ei enää riitä ylläpitämään talouskasvua; valtioiden, kuntien ja yksilöiden velkaantumistahti erityisesti länsimaissa on kestämätöntä pitkällä aikavälillä; tarve laskea jatkuvasti lisää valuuttaa kiertoon kasvaa, ja valuutta näyttää ikään kuin häviävän mustaan aukkoon; useimmissa kehittyneissä talouksissa eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmien rahoituspohja on riittämätön väestön ikääntyessä; veroparatiiseja ei ole kyetty kitkemään; lähes kaikki tuotot ja varallisuus ovat karkaamassa erittäin pienelle omistajaryhmälle; reaaliansiokehitys on monin paikoin negatiivinen, ja keskiluokka kapenee ja kurjistuu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa nuoresta sukupolvesta puhutaan kautta aikojen ensimmäisenä, joka joutuu elämään materiaalisesti köyhemmän elämän kuin vanhempansa.
Käsillä olevien haasteiden lisäksi kapitalistista talousjärjestelmää uhkaa lähitulevaisuudessa moni uusikin muutos, ja ne voivat kiihdyttää sen murenemista. Näitä ovat protektionismin nousu, slowbalisaatio, virtuaalivaluuttojen voittokulku, ilmastonmuutos, asevarustelu ja uudet sodat, massapakolaisuus, datan arvon nousu kaikista arvokkaimmaksi pääoman lajiksi, ylikansallisten yhtiöiden talouspoliittisen vallan nousu ohi valtioiden sekä automatisaation, robotisaation ja tekoälyn muodostama haaste tuotantotavoille ja tuotannon sijainnille, työvoimatarpeille sekä valtioiden verokertymälle.
Talousoppineiden ohella myös tavalliset länsimaiden kansalaiset ovat usein yhä pessimistisempiä oman ja erityisesti lastensa tulevan taloudellisen tilanteen osalta. Suuria positiivisia American dream -tyyppisiä visioita on yhä harvemmin tarjolla. Taloudellisten epäkohtien ohella erityisesti ilmastonmuutos ja ympäristön tuhoutuminen ovat herättäneet useat ihmiset siihen tosiasiaan, että voittojen maksimoiminen ei saisi johtaa yhteisen planeetan muuttumiseen elinkelvottomaksi. Taloudellisen tyytymättömyyden ja näköalattomuuden kasvaessa myös poliittinen kenttä pirstoutuu. Populistiset puolueet eri laidoilla pyrkivät keräämään taakseen niitä, jotka kokevat talousjärjestelmän sortavan heitä. Tämä vaikeuttaa faktoihin perustuvaa päätöksentekoa sekä hankaloittaa pitkän aikavälin suunnittelua.