Globalisaatio on johtanut kiristyvään kansainväliseen kilpailuun, joka vaikuttaa lähes kaikkeen ympärillämme olevaan toimintaan. Alati kiihkeämmän geopoliittisen, taloudellisen ja teknologisen kilpailun vuoksi kansainvälisesti on syntymässä kilpailu globaalista hegemoniasta kahden eri leirin välillä. Tulevan vuosikymmenen aikana uusi kylmä sota USA:n johdon taakse ryhmittyneiden demokratioiden sekä Kiinan johtaman ja Venäjän tukeman autokratioiden leirin välillä todennäköisesti käynnistyy. Muiden valtioiden täytyy mahdollisesti valita tulevaisuudessa selkeämmin, kumpaa leiriä kohtaan ne ovat uskollisia.
Neuvostoliiton hajoamista seuranneina vuosikymmeninä liberaali demokratia nähtiin pitkälti ihanteellisena hallintomuotona ympäri maailmaa johtajien, poliitikkojen sekä kansojen silmissä. Nykyiset suuret yhteiskunnalliset muutokset, joita leimaavat automaation vaikutus työvoimatarpeisiin, nationalismin ja populismin nousu, kasvavat varallisuuserot, polarisoivan sosiaalisen median synty sekä instituutioiden epäonnistuneet yritykset vastata sosioekonomiseen epätasa-arvoon, ovat saaneet yhä useammat ihmiset pettymään liberaaliin demokratiaan. Populistiset ja autokraattiset hallinnot ovat tehneet tästä pettymyksestä aseen erilaisissa hybridisodankäynnin muodoissa tarkoituksenaan polarisoida demokraattisia yhteiskuntia ja näyttää niiden kyvyttömyys ylläpitää järjestystä.
Nykyään monet autokraattisten johtajien alaiset hallinnot myös oppivat toisiltaan, miten vahvistaa omaa valtaansa. Esimerkiksi Kiinan huipputeknologian voimalla toimivat tarkkailu- ja sensuurijärjestelmät sekä Venäjän disinformaatiokampanjat ovat nyt käytössä myös muilla autokraattisten maiden johtajilla maailmalla.
Tämän seurauksena viime vuosikymmenen aikana demokratian asema on heikentynyt ympäri maailmaa, niin Myanmarissa ja Intiassa kuin myös Unkarissa, Puolassa, Turkissa ja Venezuelassa. Demokratian tasoja mittaavan ja luokittelevan Varieties of Democracyn (V-Dem) tietojen mukaan keskivertokansalainen maailmassa nautti vuonna 2020 samanlaisesta demokratian tasosta kuin vuonna 1990. Vastaavasti ”hallitsevan puolueen autoritaaristen hallintojen” määrä on kasvanut kylmää sotaa edeltävästä 13 prosentista nykyiseen 33 prosenttiin kaikista valtioista.
Autokratioita tavallisesti leimaavat poliittisten toisinajattelijoiden, vapaan lehdistön, tuomioistuinten autonomian sekä marginalisoitujen vähemmistöryhmien sorto ja tukahduttaminen. Venäjän hallinto on kiristänyt otettaan mediasta, pidättänyt mielenosoittajia ja asettanut voimaan uusia sensuurilakeja Ukrainan sodan alettua, vahvistaen omaa autokraattista järjestelmäänsä. Vaikka ihmiset Venäjällä nauttivat ennen vielä suhteellisen vapaasta internetistä verrattuna Kiinan asukkaisiin, on maa nyt liikkumassa samaan suuntaan. Kamppailu autokratian ja demokratian välillä on hellittämätön, ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi olla merkki uudesta maailmanjärjestyksestä, jossa demokratia joutuu yhä enemmän autoritääristen hyökkäysten kohteeksi.
Keskeiset toimijat: Kiina, Venäjä, autokraattiset hallinnot, demokratiat, USA, EU, NATO, Australia, Japani, Etelä-Korea, Intia.
Pääajurit - käytettiin tulevaisuustaulukossa näiden skenaarioiden luomiseen: kiristyvä geopoliittinen kilpailu, kasvava taloudellinen epätasa-arvo, teknologinen kilpailu.
Muut ajurit: taloudellinen kilpailu, olemassa olevien instituutioiden epäonnistuminen korjata sosioekonomisia eriarvoisuuksia.
Skenaario 1: Uusi kylmän sodan kaltainen kamppailu syntyy demokratioiden ja autokratioiden välillä järjestelmien ylivoimaisuudesta
Arviomme mukaan todennäköisin skenaario on uuden kylmän sodan syntyminen demokraattisten ja autokraattisten arvojen välille. Tämä kamppailu käydään kahden globaalista hegemoniasta taistelevan leirin välillä. Yhdellä puolella ovat Yhdysvaltain ja sen liittolaisten ympärille ryhmittyneet, sääntöperustaiseen maailmaan sitoutuneet demokratiat ja toisella Kiinan johtamat autokratiat, joille myös Venäjä antaa tukensa. Muut valtiot voivat joutua enenevässä määrin päättämään, kumpaa leiriä kohtaan ne ovat uskollisia.
Molemmat puolet tuntuvat tarjoavan monia etuja sekä hyöty- ja haittapuolia, joista valita. Nämä kaksi eri leiriä perustavat omat internetinsä, teknologiset standardinsa, kansainväliset järjestönsä, jaetut arvonsa ja sääntönsä, historialliset totuutensa sekä rahalliset järjestelmänsä. Kuitenkin toisin kuin ensimmäisessä kapitalismin ja kommunismin välisessä kylmässä sodassa nyt eivät autokratiat yritä tuhota demokratioita, vaan heikentää niiden innovaatio- ja uusiutumiskyvykkyyttä ja saada ne näyttämään kyvyttömiltä ylläpitämään järjestystä erilaisten väärää tietoa levittävien propagandakampanjoiden sekä muiden hybridisodankäyntikeinojen, kuten kansan luottamuksen heikentämisen, levottomuuden lietsomisen ja kyberhyökkäysten kautta.
Toinen ero vanhan ja uuden kylmän sodan välillä on kaupankäynti. Toisin kuin aiemmin toisessa kylmässä sodassa vastakkaiset leirit antavat kaupan jatkua ja sallivat liiketoiminnan uuden rautaesiripun lävitse. Uusi kamppailu on enemmän poliittinen, alueellinen, teknologinen, tieteellinen, kulttuurillinen, koulutuksellinen ja resursseista käytävä. Sen kaikkein ylimpänä tavoitteena on osoittaa, kumpi poliittinen hallintojärjestelmä on parempi.
Kehityspolku skenaariossa 1:
2023: Hybridisodankäynti demokraattisten ja autokraattisten valtioiden välillä monipuolistuu ja kiristyy entisestään.
2024: Kiina ja Venäjä vievät entistä vahvemmin valtiomallejaan kehittyviin valtioihin etenkin Etelä- ja Keski-Aasiassa sekä Afrikassa kasvattaakseen vaikutusvaltaansa.
2027: Leirit perustavat omat internetinsä, teknologiset standardinsa, kansainväliset järjestönsä, jaetut arvonsa ja sääntönsä, historialliset totuutensa sekä rahalliset järjestelmänsä.
2029: Antidemokraattiset arvot saavat jalansijaa ei vain autokratioiden väestöissä, vaan myös demokratioissa sekä hybridihallinnoissa, jotka sijaitsevat harmaalla alueella demokratian ja diktatuurien välissä.
2033: Yhteenotto demokraattisten ja autokraattisten arvojen välillä kiristyy, ja valtioiden ympäri maailmaa pitää yhä selkeämmin asettua jommankumman puolelle. Molemmat puolet näennäisesti tarjoavat monia etuja, kummatkin omien hyöty- ja haittapuoliensa kanssa.
Skenaario 2: Uudet geotaloudelliset blokit jakavat demokratiat ja autokratiat
Toiseksi todennäköisimmässä skenaariossa uusi hegemoniakamppailu keskittyy pääasiassa teknologisen kilpailun, resurssihallinnan ja kaupan pariin autokraattisten ja demokraattisten arvojen sijasta. Hybridisodankäynti autokraattisten ja demokraattisten valtioiden välillä jatkaa yltymistään, mutta todellisia yhdistäviä leirejä tai rautaesirippuja ei tulla näkemään, vaan vain vähemmän rajattuja (geo)taloudellisia blokkeja.
Kun autokraattiset valtiot ottavat käyttöön yhä enemmän teknologiaa kansalaisten tarkkailemiseksi ja tiedon sensuroimiseksi, demokraattiset hallinnot lopettavat autokratioissa kehitetyn teknologian käyttämisen pelkoinaan vakoilu ja haittaohjelmat. Tämä johtaa täydelliseen eroavaisuuteen kahden blokin teknologisessa kehityksessä kummankin puolen yksinomaisesti käyttäessä omia teknologisia standardejaan, joissa valmistus ja tuotantoprosessit tapahtuvat varmuudella oman blokin sisällä. Internet myös osittain sirpaloituu autokraattisten hallintojen lisätessä palomuureja, jotka rajoittavat kansalaisten pääsyä globaaliin verkkoon. Muuten sama internet yhä jaetaan kansainvälisesti. Uusi hegemoniakamppailu teknologian ja kaupan osalta vähentää globaalia kaupankäyntiä ja ideoiden leviämistä, pienentää talouskasvua sekä kasvattaa konfliktien riskiä.
Kehityspolku skenaariossa 2:
2024: Autokraattiset ja demokraattiset valtiot eroavat toisistaan yhä enemmän teknologian suhteen. EU, USA ja useat muut valtiot kieltävät esimerkiksi useimmat kiinalaiset 5G/6G- ja muut internetlaitteet, kasvojentunnistuksen käytön julkisilla paikoilla sekä ennakoivan lainvalvontateknologian.
2026: Autokratiat ja hybridihallinnot kieltävät yhä useammat länsimaiset sosiaalisen median alustat ja verkkosivut sekä monet muut teknologiat, mikä johtaa www:n sirpaloitumiseen.
2030: Globaali kauppa vähenee merkittävästi teknologian kehityksen ja hankintaketjujen siirtyessä täysin geotaloudellisten blokkien sisälle. Jokainen alue tuo muualta lähinnä raaka-aineita ja tuotteita, joilla ei ole strategista merkitystä.
MUUT ARVIOIDUT SKENAARIOT:
Skenaario 3: Kansainvälisestä kilpailusta tulee vähemmän korostunutta ja jännitteet lievittyvät
Skenaario 4: Kilpailu jatkaa kiristymistään, mutta suurvallat yhä tekevät yhteistyötä yhteisten etujen kohdalla