Ympäristövastuullisuudesta on tullut keskeinen tekijä kaikille yrityksille, jotka pyrkivät pitkän aikavälin menestykseen. Asiakkaat, lainsäädäntö ja sisäiset riskit kaikki painottavat sen merkitystä. Silti vaihtoehtojen vertailu voi tuntua usein haastavalta. Valitsemmeko kierrätetyn vai kierrätettävän? Keskitymmekö tuotantoon vai kestävyyteen? "Kaikkeen", sanovat jotkut. "Yksi asia kerrallaan", sanovat toiset.
Resurssit ovat kuitenkin rajalliset, joten väärän valinnan tekeminen johtaa auttamatta huonompiin tuloksiin. Tässä vaiheessa mittarit astuvat kuvaan. Oikeiden mittareiden valitseminen ja niiden seuraaminen realistisesti on avain yrityksen ohjaamiseen kohti kestävämpiä käytäntöjä.
Motivaattorit kestävyyden tavoitteluun voivat olla joko sisäisiä tai ulkoisia. Kun ulkoiset tekijät ohjaavat yrityksen toimintaa, tulevat mittarit määrätyiksi yrityksen ulkopuolelta. On tärkeää ymmärtää mittareita koskevat rajoitukset.
Otetaan esimerkiksi kasvihuonepäästöjen raportointi. Päästöjen ilmoittamisesta on tullut lähes normi (ainakin kohdan 1 ja 2 kohdalla) ja lisäksi yhä useammat yritykset ovat liittyneet ilmastotoimien hankkeisiin, kuten Science Based Targets Initiative (SBTI). Kasvihuonepäästöjen mittari on selkeästi määritelty (kg CO2e), samoin kuin sen mittaamistapa (yleensä Greenhouse Gas Protocol), jolla tulos saadaan tarkkojen säädösten mukaisesti.
Ulkoisten mittareiden etuna on niiden yksinkertaisuus: kaikki on valmiiksi määriteltyä. Haittapuolena on, että kun mittareita on useampia, ne eivät usein sovi yhteen keskenään. Jos kasvihuonekaasuja tulee seurata SBTI:n sekä lainsäädösten vuoksi, joudutaan niitä todennäköisesti käsittelemään osittain erillään, koska kahden mittarin välillä voi olla ristiriitaisuuksia.
Sisäiset tekijät taas keskittyvät muutoksen aikaansaamiseen. Mitä lähempänä mittarit ovat työntekijöiden päätöksiä ja mitä selkeämpiä ne ovat, sitä suurempia ovat niiden vaikutukset. Jos näin ei ole, kestävyystavoitteet muuttuvat "taas yhdeksi lisähommaksi". Sen sijaan oikein asetetut mittarit näyttävät työntekijöille tarkalleen, kuinka paljon parannusta kukin päätös ja toimenpide tuo, mikä motivoi heitä jatkamaan.
Tällaisten mittareiden haittapuolena on, että niiden valitseminen vaatii syvällisempää ymmärrystä, eikä yksi ainoa mittari välttämättä kuvaa kaikkea tarvittavaa. Ihmisten vaikutukset ympäristöön ovat moninaisia: kasvihuoneilmiö, raaka-aineiden ehtyminen, makean veden käyttö, ekosysteemien heikkeneminen jne. Tiede määrittää ihmisen toiminnan vaikutuksen kussakin ilmiöissä (ns. vaikutuskategoriat) ja kokoaa ne vaikutusten arviointimenetelmiin (impact assessment methods). On yleistä valita yksi tai useampi arviointimenetelmä ohjaamaan yrityksen toimintaa. Niiden systemaattisena mittaustapana pidetään elinkaariarviointia (Life Cycle Assessment).
Esimerkiksi yrityksessä voidaan alkaa mittaamaan Global warming potentiaalia (GWP) ja vedenkäytön vaikutuksia sekä yksittäisiä arvoja, kuten EU:n tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutusten laskemiseen käytettävää Environmental Footprint -metodia. Menetelmien valinnan tulisi perustua asiakkaisiin, sidosryhmiin, vaikutusmahdollisuuksiin, lainsäädäntöön jne. Nykyinen eurooppalainen lainsäädäntö (esim. Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) pyrkii laajentamaan vastuuta kaikkiin merkittäviin kategorioihin, mutta jotkut niistä saavat selvästi enemmän huomiota.
Mittauksen rajoitusten ymmärtäminen on tärkeää kaikille mittareille, mutta erityisesti, kun puhutaan kestävyydessä. Ihmiset yllättyvät usein kuinka paljon kestävyysmittareissa on sisäistä vaihtelua. Otetaan esimerkkinä ilmastonmuutos ja sen mittari, hiilidioksidiekvivalenttitonni (kg CO2e). Ensinnäkin, termi ekvivalentti tarkoittaa sitä, että muut kasvihuonekaasut on yhdistetty yhdeksi yksiköksi International Panel on Climate Change (IPCC) säännöllisesti julkaisujen raporttien ansiosta. Nämä luvut voivat kuitenkin muuttua tieteen edetessä. IPCC tarjoaa myös monia muita mittareita, joita ei usein näe. Niihin sisältyy eri aikaperspektiivejä ja menetelmällisiä variaatioita.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että tietyn mitatun molekyylin vaikutus voi vaihdella sen mukaan, miten mittausmenetelmä on määritelty. Toisin sanoen vaikka menetelmä antaa arvion siitä, kuinka suuri vaikutus tietyn päästön osalta on, todellinen vaikutus voi olla pienempi, suurempi tai jopa olematon. Kuitenkin, keskimäärin, menetelmän antama luku on paras mahdollinen arvio kuvaten vaikutusta mahdollisimman tarkasti. Näin ollen vaikka yksittäiset arvot voivat vaihdella, menetelmä tarjoaa yleensä luotettavan yleiskuvan siitä, miten päästöt vaikuttavat ilmastoon.
Edellisen lisäksi täytyy huomioida, että kaikki arvioinnit perustuvat malleihin, mikä aiheuttaa lisävaihtelua. Kuten tilastotieteilijä George Box tunnetusti sanoi: "Kaikki mallit ovat väärässä, mutta jotkut ovat hyödyllisiä." Kun arviointeja lasketaan, on luonnollista tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat arviointien tuloksena saatuihin lukemiin. Vaihtelun vähentämiseksi meidän on huomioitava mahdollisimman montaa siihen vaikuttavaa tekijää. Tämä voidaan varmistaa sääntöjen ja ennalta määrättyjen datankäsittelymallien avulla.
Jotkin tuotteet ovat Environmental Product Declaration (EPD) alaisia, eli niiltä vaaditaan tuotteen ympäristövaikutuksia selittävä ympäristötuoteseloste. Tällöin tuotteelle on olemassa erityiset tuoteryhmäohjeet (Product Category Rules, PCR), joita tulee noudattaa arvioitaessa tuotteiden ympäristövaikutuksia.
Vaikka toimimallasi alalla ei olisikaan vakiintuneita standardeja, on tärkeää, että yrityksesi kehittää omat ohjeensa ja tarjoaa työkalut, jotka tekevät ympäristövaikutusten arvioimisesta ja mittaamisesta helpompaa ja tarkempaa.
Hyviä työkaluja tähän ovat yhteistyöhön perustuvat organisaation hiilijalanjäljen laskentatyökalut ja elinkaariarviointityökalut tuotekohtaisille hiilijalanjäljille.
Mittarit muuttavat abstraktit vastuullisuustavoitteet konkreettisiksi, mitattaviksi tavoitteiksi ja tarjoavat selkeän etenemissuunnitelman yrityksille. Mittarien käyttö auttaa organisaatioita tulemaan kestävämmiksi monin eri tavoin: tunnistamalla ongelmakohtia, asettamalla vastuullisuustavoitteita, suunnittelemalla ympäristöystävällisempiä tuotteita, mahdollistamalla toimittajien yhteistyön sekä parantamalla läpinäkyvyyttä ja viestintää.
Kun maailman tietoisuus ympäristö- ja sosiaalisen vastuun merkityksestä kasvaa entisestään, tulee vastuullisuusmittareiden rooli kestävien liiketoimintapäätösten tekemisessä vain korostumaan. Omaksumalla mittarit kompassikseen yritykset voivat suunnistaa kohti vastuullista tulevaisuutta ja luoda pitkäaikaista arvoa itselleen, sidosryhmilleen ja koko planeetallemme.
_____________________
Blogi on kirjoitettu alun perin englanniksi ja käännetty suomeksi.