Minulta kysyttiin juuri, että kuuluvatko inhimilliset – ihmisen kokoiset, henkisen hyvinvoinnin teemat vihreän siirtymän kestävään liiketoimintaan? Kuinka osuva kysymys pienehkön kunnan kunnanjohtajalta kesälounaan yhteydessä.
Helle polttaa iholla ja pohdin yhteiskuntaamme lomalle lähtiessä. Kuinka usein olen saanut kuulla, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuskysymykset eivät jaksa kiinnostaa, jos on ns. todellisia ongelmia, esimerkiksi haasteita perhe-elämässä tai terveydessä. Minkälaisessa yhteiskunnassa me oikein elämme ja miten ihmeessä yhteiskunnastamme saataisiin vahvempi tässä muutoksen ajassa?
Sosiaali- ja terveysministeriölle hyvinvointitalouden tärkeys näkyy esimerkiksi työelämän tuoreessa tilannekuvassa (Haltia ym. 2024). Kuvaajat havainnollistavat yhteiskuntamme tilaa: tuki- ja liikuntaelinsairauksien tilalle ovat nousseet mielenterveyden ongelmat työntekijöiden kuormittavuustekijöinä. Raportti korostaa, että työhyvinvointiin ja henkilökunnan osaamiseen on panostettava, jotta ihmiset jaksavat työssään rakentaa vihreää siirtymää.
Vuonna 2015 YK asetti Agenda 2030 -ohjelmaan 17 tavoitetta, joiden tarkoituksena oli havahduttaa päättäjät, yritykset ja kansalaiset kestävyyden tielle. Tuntuu, että muutos on ollut kovin hidasta, eikä asiakirjoista huolimatta osata toimia oikein. Lentoliikenne käy vilkkaampana kuin koskaan ja maapallon kuivuusalueet laajenevat edelleen. Toivoakin on: esimerkiksi EU:n vihreän kehityksen ohjelma asettaa yrityksille velvoitteita, joilla on positiivisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan (Lilja & Sivén 2023), mutta edelleen haasteena on epäoikeudenmukaisuuden kasvu ja erilaisten ihmisten kohtaamattomuus.
Kirjoitan tätä blogia, koska käynnistimme joulukuussa 2022 Suomeen ensimmäisen Inner Development Goals Hubin, jonka nimi on FutureWise. Ruotsissa kehitetty IDG-konseptin (Inner Development Goals) tavoitteena on kehittää niitä taitoja, joiden avulla osaamme toimia YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomessa on tällä hetkellä seitsemän IDG Hubia eli ryhmää, jotka edistävät kestävän kehityksen muutostaitoja eri tavoin. Näihin taitoihin voi tutustua kuvasta 1.
Työskentelemme siis tavoitteenamme jalkauttaa kestävän kehityksen muutostaitoja yhteiskuntaan, jotta kestävän kehityksen osaaminen ottaisi jalansijaa ihmisten työssä ja meillä olisi arjessamme aikaa ajatella kestävästi. Ilmastonmuutoksen nopeus on nimittäin yllättänyt tutkijatkin, eikä luonnon köyhtymistä ymmärretä vielä yhteiskunnassamme.
Menin kesäkuussa Edelläkävijöiden tilaisuuteen IDG-hubilaisten kannustuksesta. Pidin porukalle extempore Taidehetken, jossa yhdessä pysähdyimme luonnon äärelle. Olen pitänyt Taidehetkiä valokuvanäyttelyideni äärellä vuosina 2023–2024 niin kuntalaisille, johtajille, vastuullisuusasiantuntijoille, tutkijoille, kulttuuri-ihmisille, sote-alan työntekijöille, lapsille ja nuorille kuin senioreillekin. Taidehetket kertovat kestävyysmurroksesta nostaen luonnon vahvemmin osaksi yhteisöjä.
Saavuin Albertinkadulle kainalossani Kruunu täynnä elämää -valokuvataulu (Kuva 2). Haavankeltajäkälän kotelomaljat ovat itiöpölyä täynnä ja elämän kulta valuu yli äyräiden. Niitä ei pidättele mikään. Jokainen pölyhiukkanen on täynnä elämää. Oranssin keltainen pöly leviää maailmaan näkymättömästi.
Yhdessä koettu Taidehetki rakentaa merkityksellisyyden maailmaa, jota tarvitsemme tähän digivihreään kiireeseen. Yhdessä pysähtymisessä ja aidossa oman todellisuuden jakamisessa on hyvinvointia rakentava voima. Liian usein etenemme ymmärtämättä miksi. Luonto voi tuoda meitä yhteen.
Olen virkamiehenä, tutkijana ja opettajana sekä johtotehtävissä yhä uudelleen havainnut, että turha kilpailu yhteisistä resursseista sekä oman edun tavoitteleminen ovat suurimpia haasteita kestävämmän maailman rakentamisessa. Taidehetkissä vahvistetaan yhteisön kykyä kuulla erilaisuutta ja kykyä olla yhdessä. Suorittamisyhteiskunnassa syntyy pahoinvointia sekä itselle, perheelle että ympäristölle, jos inhimillisyyttä ja luonnon yhteyttä ihmiseen ei nähdä. Taidehetket rakentavat parhaimmillaan yhteyttä muihin ja yhteyttä itseen. Isossa kuvassa ne saavat tarkastelemaan planetaarisia rajoja sekä yhteisiä ratkaisuja kestävyyskulttuurin rakentamiseksi (Lilja & Landauer 2024).
Monien yritysten strategioissa ilmastotyö on jo vahvasti esillä ainakin energiakysymysten osalta. Valitettavasti edelleen luonnonvarojen kestävän käytön näkökulma puuttuu ja usein puuttuu myös alueellisen yhteistyön merkitys esimerkiksi alueellisen huoltovarmuuden turvaamiseksi. Huolestuttavinta on kyvyttömyys kytkeä luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen osaksi kestävää liiketoimintaa. Teemat ovat vaikeita ja erityisesti eri toimialojen välillä uudenlaiset riskit vaativat aidosti uudenlaisia yhteistyömuotoja sekä uudenlaista ajattelemisen ja oppimisen tapaa. Tapaa, jossa työelämä hyväksyy tunteet ja inhimilliset kokemukset ja epävarmuuden, pelot sekä toisaalta innostuksen ja kauneuden. Taidehetket ovat syntyneet tästä tarpeesta.
Taide pysäyttää meitä. Taide nostaa herkkyyden nopeammin pintaan. Mystisyys tukee mielikuvitusta. Se on mielenkiintoisempaa, kun emme heti ymmärrä. On ihanaa olla epätietoinen. Onko sillä merkitystä, miten minä tunnen ja voiko pieni asia ollakin lopulta jotain suurta?
Taidehetket voidaan nähdä IDG-kehikon toimeenpanona. Teen tällä hetkellä Foibekartanolla tutkimusta siitä, mitä merkityksiä ikäihmiset antavat keskustelupainotteisille taidehetkille. Teoreettisena taustana on sosiokulttuurinen innostaminen, joka on sosiaalipedagogiikan suuntaus. Käytännössä kyse on sosiaalisen toiminnan välineestä, jonka avulla herkistetään ja motivoidaan ihmisiä osallistumaan (Kurki 2000). Taidehetkissä kyse on jokaisen omasta tekemisen tavasta ja niissä jokainen osallistuu omien kykyjensä mukaan. Tässä ajassa me tarvitsemme ymmärrystä näistä kuvassa 3 näkyvistä sipulin osista, jotta osaamme toimia polarisaatiota vähentävästi ja yhteistyökyvykkyyttä sekä erilaisuuden sietämistä edistävästi.
Lopuksi haluan linkittää Taidehetket ajankohtaiseen kestävyysosaamista jäsentävään GreenComp-osaamiskehykseen (Bianchi 2022). Tässä ajassa oppimattomuus on riski, koska eletään erilaisten kriisien maailmassa (Hokkanen 2023). Taidehetket tarjoavat yhden työkalun eurooppalaisen kestävän kehityksen osaamiskehyksen jalkauttamiseen. Digivihreän jalkauttamiseksi yhteiskuntaamme tarvitaan moniaistillisuutta, koska emme kuuntele toisiamme tai luontoa. Liian usein ovat kuulokkeet korvillamme ja puhumme toistemme ohi. Tällä hetkellä yhteiskunnassamme vihreän siirtymän toimeenpano jää suorittamiseksi, joka ei palvele luonnon tai yhteisön hyvinvointia.
Taidehetkissä yhdessä pysähtyminen rakentaa kestävän kehityksen muutostaitoja tukemalla meidän osaamiskyvykkyyttämme. Käytännössä neljä toisiinsa kytkeytyvää osaamisaluetta vahvistuvat Taidehetkissä seuraavasti: Ensiksi Taidehetket tukevat kestävyyden arvostamista ja oikeudenmukaisuuden vahvistumista sekä luonnon tärkeyden tunnustamista. Toiseksi hetkissä tulee esille kestävyyden monitahoisuus esimerkiksi kuvassa 3 esitetty järjestelmätasoinen ajattelu. Kolmanneksi yhdessä pysähtyminen mahdollistaa kestävien tulevaisuuksien visioinnin ja tukee tutkivaa ajattelua ja yhteisön muutoksessa toimimisen sopeutumiskyvykkyyttä. Lisäksi Taidehetket tukevat yksilöiden sisäistä kasvua ja aloitteellisuuskyvykkyyttä sekä yhteisön yhteistyötaitoja. Tässä ajassa haasteet ovat niin moninaiset, joten osaamiskyvykkyyteemme on panostettava.
Lähteitä:
Bianchi, G., Pisiotis, U., Cabrera Giraldez, M. 2022. GreenComp – Eurooppalainen kestävän kehityksen osaamiskehys. Euroopan unionin julkaisutoimisto. https://data.europa.eu/doi/10.2760/595099
Haltia, P., Tiina Hanhike, T., Kyrkkö, K., Lyly-Yrjänäinen, M., Närhinen, A., Orsila, R., Ranki, S., Varje, P., Ylikännö, M. Työelämän tilannekuvia: Työhyvinvoinnista ja osaamisesta löytyy tuottavuuden kasvun mahdollisuuksia (julkari.fi). TYÖ2030. Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö ja Työterveyslaitos.
Hokkanen, T. Oppimattomuus riskinä kriisien maailmassa. Tietoasiantuntija 1/2023:20-21. hokkanen-ta1-23.pdf (tietojohtaminen.com)
Inner Development Goals: www.innerdevelopmentgoals.org viitattu 2.7.2024.
Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Vastapaino, Tampere.
Lilja, S. 2022. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa, Voivatko luontopohjaiset ratkaisut olla avuksi? Ympäristö ja terveys lehti 1/ 2022.
Lilja, S. & Landauer, M. 2024. Taide kehystää ajatteluamme tieteen rinnalla. Taide kehystää tieteen rinnalla ajatteluamme muutoksesta ja resilienssistä (arcticcentre.org) Blogi 29.4.2024.
Lilja, S. & Sivén, S. 2023. Vihreän siirtymän säätelyn tsunami koskettaa kaikkia. Blogi 7.12.2023. https://journal.laurea.fi/vihrean-siirtyman-saantelyn-tsunami-koskettaa-kaikkia/#76531e43
Niemelä, S. 2023. Kestävä kasvu vaatii ihmisten kehittymistä ego-systeemistä kohti ekosysteemiajattelua https://edellakavijat.kaks.io/blogi/blogi/kestava-kasvu-vaatii-ihmisten-kehittymista-ego-systeemista-kohti-ekosysteemiajattelua Edelläkävijät Blogi 26.5.2023
Scharmer, O., Kaufer, K. 2013. Leading from the Emerging Future: From Ego-System to Eco-System Economies. Berrett-Koehler Publishers Inc.